SLOVAKIANCUVAC

JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA

Rodun slovakiancuvacrotukohtainen jalostuksen tavoiteohjelma

Hyväksytty rotua harrastavan yhdistyksen yleiskokouksessa 19.7.2008

Hyväksytty rotujärjestön yleiskokouksessa 17.11.2008

SKL:n jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt 27.1.2009

Päivitetty ja korjattu 6.2.2010

SISÄLLYS

1. Yhteenveto……………………………………………………………………….

2. Roduntausta……………………………………………………………………..

2.2 Rodun kanta Suomessa……………………………………………………

3. Järjestöorganisaatio ja sen historia……………………………………………

4. Nykytilanne………………………………………………………………………

4.1 Populaation koko ja rakenne……………………………………………

4.1.1 Slovakian cuvackanta

4.1.2 Muut maat

4.1.3 Suomen cuvackanta

4.1.4 Slovakiancuvacin kasvatus Suomessa

4.1.5 Tehollinen populaatiokoko

4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet…………………………………………..

4.2.1 Luonnetestit………………………………………………………...

4.3 Terveys……………………………………………………………………..

4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisälletyt sairaudet…………………………...

4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet…………..

4.3.3 Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa

kuvatuista sairauksista………………………………………………

4.4 Ulkomuoto………………………………………………………………….

5. Yhteenveto aiemman tavoiteohjelman toteutumisesta………………………

6. Jalostuksen tavoitteet ja strategiat……………………………………………..

6.1 Visio………………………………………………………………………...

6.2 Rotujärjestön tavoitteet……………………………………………………

6.3 Rotujärjestön strategiat……………………………………………………

6.4 Uhat ja mahdollisuudet…………………………………………………...

6.5 Varautuminen ongelmiin…………………………………………………

6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi……………………………

7. Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta………………………………………

8. Lähteet…………………………………………………………………………….

9. Liitteet……………………………………………………………………………..

1.YHTEENVETO

Slovakiancuvacin jalostuksen tavoiteohjelman tarkoituksena on koota tieto rodun taustoista ja nykytilanteesta sekä jalostuksen suunnittelusta nykytilanteesta eteenpäin. Jalostuksella tarkoitetaan määrätietoisella valinnalla ja suunnitelluilla parituksilla aikaansaatua eläinkannan laadun paranemista. Valinta perinnöllisten tekijöiden perusteella johtaa eläinkannan laadun paranemiseen. Jalostuksen tavoiteohjelman avulla voidaan seurata ja ohjata rodun jalostusta määrätietoisesti.

Rotumääritelmän avulla luodaan raamit rodun luonteelle ja ulkonäölle. Kasvattajille on ensiarvoisen tärkeää tuntea rotumääritelmä, koko kannan tilanne siihen nähden sekä ymmärtää, miten heidän omat jalostusyksilönsä suhteutuvat koko kantaan. Erityisen tärkeää on tuntea myös rodun terveystilanne ja pyrkiä parantamaan sitä jatkuvasti.

Cuvac rodun jalostuksen painopisteitä ovat terve rakenne, rodulle tyypillinen ulkomuoto sekä laumanvartijalle tyypillisen luonteen ja käyttöominaisuuksien vaaliminen. Monien suurten rotujen tavoin cuvacin jalostuksessa on otettava huomioon luuston ja nivelten terveys; PEVISA edellyttää lonkkien ja kyynärien kuvaamista, ja jalostuksen

tavoiteohjelmassa suositellaan jalostukseen käytettävien koirien kilpirauhastestaamista.

Samaan aikaan on pyrittävä säilyttämään rodun geneettinen monimuotoisuus ja laajentamaan rodun kotimaista jalostuspohjaa. Jalostuksen tavoiteohjelmassa suositellaan ettei yksittäisen koiran jälkeläismäärä ylittäisi 35 pentua.

Ensimmäinen slovakiancuvac tuotiin Suomeen vuonna 1966.

Slovakiancuvacien rotujärjestö on Slovakianpaimenkoirayhdistys ry, joka perustettiin vuonna 1978 ja jonka jäsenmäärä on nykyisin noin 120. Yhdistys tarjoaa jäsenilleen jalostusneuvontaa ja seuraa aktiivisesti rodun kehitystä. Yhdistys pyrkii myös kerran vuodessa järjestämään jalostustarkastuksen. Yhdistys julkaiseen Meidän Cuvac-rotulehteä neljä kertaa vuodessa ja ylläpitää www-sivuja.

Tavoiteohjelman avulla on tarkoitus ohjata kasvattajia tekemään jalostusvalintojaan niin että rodun keskitaso parantuisi, samalla laajentaen populaation geenipoolia.

Uusille pennun omistajille ja rodusta kiinnostuneille tavoiteohjelman tarkoitus on antaa sen hetkiset tiedot koirarodun historiasta, terveystilanteesta, luonteesta ja ulkomuodosta yhdessä paketissa.

2. RODUN TAUSTA

Slovakiancuvac on säilyttänyt oman ilmiasunsa ja luonteensa satojen vuosien ajan, vaikka sen elinympäristö on suuresti muuttunut. Slovakiancuvac on valkoinen laumanvartijakoira. Käsite laumanvartijakoira on käännös englanninkielisestä termistä ”livestock guarding dog”. Nimitys ”laumanvartijakoira” on yleistynyt 90-luvun puolivälissä, ja se kuvaa koirien käyttötarkoitusta. Laumanvartijakoirat eivät ole alkuperältään paimenkoiria, vaan niiden tehtävänä on ollut lauman tai alueen suojelu ja vartiointi.

Laumanvartijakoirien alkuperästä on olemassa useita teorioita. Ensimmäiset ”kirjalliset” todisteet laumanvartijakoirien olemassaolosta ovat ajalta 2200 vuotta e.a.a.. Babylonialaisessa reliefissä kuvataan suuri, voimakas koira paimenen seurassa, Aleksanteri Suuren ajalta (356 – 323 e.a.a.) on olemassa kuvauksia mastiffeista sota- ja vartijakoirina. Nykyiset arkeologiset löydöt viittaavat siihen, että laumanvartijakoirat olisivat lähtöisin Vähä-Aasiasta, josta koirien käyttö laumanvartijoina on levinnyt Eurooppaan ja Keski-Aasiaan. Ei ole varmuutta, periytyvätkö laumanvartijakoirat yhdestä jo sukupuuttoon kuolleesta ”alkurodusta” vai onko eri alueilla syntynyt samantyyppisiä koiria laumanvartiointitehtäviin. Käsitys siitä, että kaikki laumanvartijakoirat periytyisivät muinaisesta tiibetiläisestä koirasta, on kyseenalaistettu (Schoke 2000).

Laumanvartijakoiria on käytetty Euroopan (Puola, Slovakia, Tšekki, Italia, Romania, ent. Jugoslavia, Portugali, Espanja, Ranska) ja Kaukasuksen vuoristoalueilla, Venäjän ja Aasian aroilla, Unkarin tasangoilla sekä Himalajan alueella.

Slovakiassa on alppikarjataloudella vanhat perinteet. Slovakian vuoristoniittyjen paimenilla oli kotieläiminä mm. lampaita ja huzulhevosia. Paimenien apuna toimivat valkoiset laumanvartijakoirat, jotka suojelivat ja vartioivat kotieläimiä ja alueita.

Suuret valkoiset laumanvartijakoirat muistuttavat toisiaan. Slovakiancuvac ja owczarek podhalanski ovat molemmat kotoisin samalta vuoristoalueelta Tatralta ja myös unkarinkuvasz elää lähialueella. Sukulaisrotuja ovat myös Italian maremmano-abruzzese ja ranskalainen pyreneittenkoira. Paimenille koiran suoriutuminen työstään on ollut jalostusvalinnan lähtökohta. Slovakiancuvac, owzarek podhalanski ja unkarinkuvasz polveutuvat samasta koirapopulaatiosta (Beckman 2002, Schoke 2000).

Rodut ovat vakiintuneet ja erottuneet toisistaan ilmeisesti vasta järjestäytyneen kenneltoiminnan myötä.

Kiinnostus slovakiancuvaciin heräsi uudelleen 1900-luvun alussa, kun karjamajoilla juustoa ja muita tuotteita ostamassa käyneet lomailijat ihastuivat tiheäturkkisiin, valkoisiin koiriin. He veivät pentuja mukanaan asutuskeskuksiin. Siellä näistä koirista tuli ”ylellisyysrotu” näyttävän olemuksensa vuoksi.

Valvotun ja rekisteröidyn jalostustyön aloitti professori Antonin Hruza Brnon eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa 4.6.1929. Ensimmäinen slovakiancuvacien kasvattajien yhdistys perustettiin v. 1933. FCI tunnusti rodun ja vahvisti rotumääritelmän vuonna 1965 (numero 142). Rotumääritelmää uudistettiin vuonna 1990 (Tsekkoslovakia) ja SKL on vahvistanut rotumääritelmän käännöksen vuonna 1993.

2.2. Rodun kanta Suomessa

Ensimmäisen slovakiancuvacin, uroksen nimeltään Bok z pod Gremenice, Skandinaviaan toi metsänhoitaja Erkki Kettunen syksyllä 1966 silloisesta Tsekkoslovakiasta.. Ensimmäinen narttu tuotiin vuonna 1967 ja toinen 1968. Näistä koirista alkoi rodun kasvatus Suomessa. Kettusen v Javorina kennel teki kasvatustyötä 26 vuoden ajan kasvattaen 28 pentuetta, yhteensä 131 koiraa.

Suomessa rekisteröidään vuosittain 0 – 30 koiraa, rekisteröintien kokonaismäärä kymmenen viime vuoden aikana on 132 koiraa

3. JÄRJESTÖORGANISAATIO JA SEN HISTORIA

Slovakiancuvaceja harrastavan yhdistyksen perustamista koskeva kokous pidettiin Lahdessa 21.5.1977. Slovakianpaimenkoirayhdistys - Föreningen Slovakiska Vallhundar r.y. merkittiin yhdistysrekisteriin 24.5.1979.

Yhdistys on ollut Suomen Seurakoirayhdistys ry:n jäsenyhdistys vuodesta 1983, Salpausselän Kennelpiirin ja Suomen Kennelliiton jäsenyhdistyksenä vuodesta 1983. Yhdistys on ollut Suomen Kennelliiton hyväksymä rotua harrastava yhdistys vuodesta 1993.

Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on edistää puhdasrotuisten slovakiancuvacien jalostusta ja ohjata jäseniään kouluttamaan koiriaan. Näihin päämääriin yhdistys pyrkii järjestämällä keskustelu-, neuvonta- ja koulutustilaisuuksia jäsenille, järjestämällä rodun erikoisnäyttelyitä ja harjoittamalla tarkoituksenmukaista julkaisu- ja tiedotustoimintaa.

Yhdistys ja sen jalostustoimikunta ovat laatineet jalostuksen tavoiteohjelman ja ylläpitävät pentuvälitystä.

Yhdistys julkaisee "Meidän Cuvac" - nimistä jäsenlehteä, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa,ylläpitämällä yhdistyksen internet-sivuja.

Yhdistyksen varsinaisten jäsenten määrä oli vuoden 2008 lopussa 123 jäsentä.

Yhdistyksen syyskokous valitsee jalostustoimikuntaan 4 jäsentä. Toimikausi on kolme vuotta. Jalostustoimikunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja sihteerin. Tarvittaessa jalostustoimikunta konsultoi ulkopuolisia asiantuntijoita.

Yhdistys osallistuu ulkomuototuomarien erikoiskoulutustilaisuuksiin, järjestämällä mallikoirat ja koulutusmateriaalin tilaisuuksiin.

4.NYKYTILANNE

4.1 POPULAATION KOKO JA RAKENNE

Kasvatustyö on ollut pienimuotoista ja cuvaceja on rekisteröity vuosien 1996-2006 välisenä aikana 132, kasvattajia samalla aikavälillä on ollut 9. Pentueita syntyy vuosittain n.3 pentuetta.
Kanta pohjautuu pääosin Slovakiasta tuoduille koirille ja Suomessa syntyneet koirat ovat lähes sukua toisilleen.

Suomalaisen kannan geenipooli on kapea. Pentueiden lukumäärä on laskenut voimakkaasti myös rodun kotimaassa.

Taulukko 1. Slovakiancuvacien rekisteröintimäärät, pentuemäärät, tuontikoirien määrät, kasvattajien määrät sekä käytettyjen isien ja emien määrät vuosina 1996-2007. (Kennelliitto KoiraNet)

Vuosi	Rekisteröinnit	Pentueet	Tuonnit	Kasvattajat	Isät	Emät
1996	18	2	1	2	2	2
1997	0	0	0	0	0	0
1998	17	3	0	3	2	3
1999	11	1	2	1	1	1
2000	12	2	1	2	2	2
2001	12	2	0	2	2	2
2002	15	2	2	1	2	2
2003	20	3	3	3	3	3
2004	17	2	5	2	2	2
2005	19	3	2	3	3	3
2006	21	3	0	3	3	3
2007	13	2	1	2	2	2

Viimeisten kymmenen vuoden aikana on Suomessa jalostukseen käytetty 14 urosta ja samoin 14 narttua.

Tuontikoirien osuus jalostukseen käytetyistä uroksista on 50 % (6 koiraa Slovakiasta, 1 koiraa Saksasta).

Taulukko 2. Urosten jälkeläistilasto v.1995-2007 (Kennelliitto KoiraNet)

Tilastointiaikana Yhteensä

	Uros	Pentueita	Pentuja	%-osuus	kumulat.%	Pentueita	Pentuja
1	Gaston Povodie Hrona	5	30	19,48%	19%	5	30
2	Aikahukka Von Der Stockacher Halde	2	13	8,44%	28%	2	13
3	Orion Genao Cs	2	12	7,79%	36%	5	29
4	Kalliovaaran Darcek	1	11	7,14%	43%	1	11
5	Azor Biely Diabol	1	9	5,84%	49%	2	13
6	Nasun Boss	1	9	5,84%	55%	1	9
7	Cezar Z Pod Kaplnej Cs	1	9	5,84%	60%	3	20
8	Depro Vom Sassenburger Blockhaus	1	8	5,19	66%	1	8
9	Samo Erik Janin ranc	1	7	4,55%	70%	1	7
10	Faron Bär Vom Wolfshorn	1	6	3,90%	74%	1	6
11	Aamuruskon Baras Cuvac	1	6	3,90%	78%	1	6
12	Lasko	1	6	3,90%	82%	1	6
13	V Javorina Juraj	1	6	3,90%	86%	1	6
14	Beeloska Beethowen	1	5	3,25%	89%	1	5
15	Bachorka	1	5	3,25%	92%	2	11
16	Borderlove White Thunder	1	4	2,60%	95%	1	4
17	Krivan Car Janin ranc	1	4	2,60%	97%	1	4
18	Aamuruskon Comea Cuvac	1	3	1,95%	99%	1	3
19	Champion Biely lev	1	1	0,65%	100%	1	1

Jalostukseen käytetyistä nartuista on kotimaisia koiria 12 kpl. Vain kahta tuontinarttua on käytetty jalostukseen (1 narttua Slovakiasta ja 1 narttua Saksasta).

Taulukko 3. Narttujen jälkeläistilasto v.1995-2007

Tilastointiaikana Yhteensä

	narttu	pentueita	pentuja	pentueita	pentuja
1	Kalliovaaran Betty Boo	3	22	3	22
2	V Javorina Mira	2	14	2	14
3	V Javorina Erka	2	14	2	14
4	Alla Von Der Stockacher Halde	2	13	2	13
5	Aamuruskon Bianca Cuvac	2	11	2	11
6	Cida Medzihradsky Dvor	1	11	1	11
7	Borderlove White Beauty	2	10	2	10
8	Aamuruskon Aamu Cuvac	1	10	1	10
9	Domcek Hermina	1	9	1	9
10	Borderlove White Sapphire	1	7	1	7
11	Aamuruskon Danila Cuvac	1	6	1	6
12	Kalliovaaran Fiinu	1	6	1	6
13	Beloska Aleksandra	1	5	1	5
14	Kalliovaaran Madunk Princova	1	4	1	4
15	Asta Biely Diabol Cs	1	4	1	4
16	Aamuruskon Doliny Cuvac	1	4	1	4
17	Aamuruskon Anci Cuvac	1	3	1	3
18	Borderlove White Delight	1	1	1	1

4.1.1 Slovakian cuvackanta

Vuosittainen rekisteröintimäärä rodun kotimaassa Slovakiassa on ollut 80 – 100 pentua. Tšekin pentumäärät ovat huomattavasti pienemmät, mutta tarkkoja pentutietoja ei ole saatavissa. Pentueiden yhteenlasketut rekisteröintimäärät ovat laskeneet voimakkaasti molemmissa maissa Tsekkoslovakian jakautumisen jälkeen.

4.1.2 Muut maat

Slovakiancuvacrotua kasvatetaan myös seuraavissa Euroopan maissa mm. Tsekeissä, Saksassa, Belgiassa, Hollannissa, Itävallassa, Sveitsissä.
Kasvatustoiminta on alkanut myös USA:ssa ja Venäjällä.

4.1.3 Suomen cuvac kanta

Cuvaceja on rekisteröity vuodesta 1970. Rekisteröintejä on yhteensä 966.

Rodun kannassa on tapahtunut huomattava lukumäärän lasku rekisteröintien pudotessa vuodesta toiseen. Vuosi 1997 on ollut ainoa vuosi jolloin pentuja ei ole rekisteröity lainkaan. Jos lasketaan elossa oleva kanta 10 vuoden rekisteröintimäärillä, niin saadaan seuraavat luvut. Vuodesta 1986 vuoteen 1996 rekisteröitiin yhteensä 384 cuvacia, vastaava luku vuodesta 1996–2006 on 132 koiraa. Pudotus on keskimäärin 25,2 koiraa vuodessa. Tämä on selvä viesti rodun harrastajille, kasvattajia on kannustettava kasvattamiseen ja yhdistyksen on tehtävä työtä rodun tunnettuuden lisäämiseksi.

4.1.4 Cuvacin kasvatus Suomessa

Kasvatustyö on ollut Suomessa pienimuotoista, rekisteröintejä on ollut 1-5 pentuetta vuodessa. Yhteensä kasvattajia on ollut vuosien 1996-2006 välisenä aikana yhdeksän kaikilla yhdeksällä kasvattajalla on ollut nemmän kuin yksi cuvac pentue. Kaikkiaan 20 vuoden aikana pentueita on kasvatettu 24 eri kennelnimellä, joista viimeisen 10 vuoden aikana enää 8 kennelnimen omaavalla kasvattajalla on ollut pentueita.

Taulukko 4. Kasvattajat v.1986-2007 (Kennelliitto KoiraNet)

Kennel	Pentueet	Pennut	viim.pentue	MVA
Aamuruskon	7	43	2008	6
Augenzahn	1	11	2007
Bajecny	1	10	1995	1
Beloska	3	20	1998	1
Biely Strazca	1	9	1996	2
Birinza	3	12	1990	1
Borderlove	4	15	2007	4
Campuksen	2	18	1991
Chlapecin	1	5	1992	1
Domcek	6	59	1992	7
Dubinan	3	13	1993	1
Haltiavuoren	2	13	2006	1
Iiduskan	5	24	1994	4
Jednickan	1	1	1989	1
Jäälinnan	1	7	2006	1
Kalliovaaran	7	46	2007	21
Lumiukko	6	21	1992
Nasun	1	7	1993
Rabost zjzni	1	4	1990	1
Sentin	1	5	1990	1
Stubbenin	1	8	2006
Torpanpojan	2	21	1992
V Javorina	25	108	1989	17
V Javorina	2	11	1995	3
Zabaiones	3	4	1987	1

Taulukko 5. Vuosiyhteenveto v.1996-2007 (Kennelliitto KoiraNet)

Taulukosta käy ilmi syntyneiden pentujen ja pentueiden lukumäärä. Tuontikoirien lukumäärät vuosittain, jalostukseen käyttettyjen kotimaisten ja ulkomaalaisten urosten sekä narttujen lukumäärät. Kasvattajien lukumäärä vuosittain, Keskimääräinen jalostuskäytön ikä sekä uroksilla että nartuilla.
Taulukosta näkee myös jalostukseen käytettyjen urosten sekä narttujen vanhemmat, kohdassa isoäidit/isoisät. Näitä lukuja (käytetyt urokset/ nartut sekä isovanhemmat) vertailemalla voidaan jo todeta onko koirien käyttö ollut monipuolista vai enemmänkin sisäsiittoista.

	2007	2006	2005	2004	2003	2002	2001	2000	1999	1998	1997	1996
Pennut (kotimaiset)	12	21	17	12	17	13	12	11	9	17	0	17
Tuonnit	1	0	2	5	3	2	0	1	2	0	0	1
Rekisteröin- nit yht.	13	21	19	17	20	15	12	12	11	17	0	18
Pentueet	2	3	3	2	3	2	2	2	1	3	0	2
Pentuekoko	6,0	7,0	5,7	6,0	5,7	6,5	6,0	5,5	9,0	5,7	-	8,5
Kasvattajat	2	3	3	2	3	1	2	2	1	3	0	2
Urokset
-kaikki	2	3	3	2	3	2	2	2	1	2	0	2
-kotimaiset	1	0	0	0	2	1	0	2	1	1	0	1
-tuonnit	1	2	3	2	1	1	2	0	0	1	0	1
-ulkomaiset	0	1	0	0	0	0	0	0	0	0	0	0
-keskimäär. jalostuskäytön ikä	6v 6kk	4v 7kk	3v 1kk	5v 5kk	5v 10kk	4v 1kk	8v 3kk	6v	6v	7v 8kk	0v	6v 4kk
Nartut
-kaikki	2	3	3	2	3	2	2	2	1	3	0	2
-kotimaiset	1	2	2	2	3	2	2	2	1	2	0	2
-tuonnit	1	1	1	0	0	0	0	0	0	1	0	0
-keskimäär. jalostuskäytön ikä	2v 2kk	3v 10kk	2v 11kk	6v 2kk	3v 6kk	2v 8kk	2v 9kk	5v 5kk	4v 9kk	4v 7kk	0v	3v 7kk
Isoisät	6	5	9	9	9	6	4	6	4	5	0	6
Isoäidit	6	5	9	10	10	5	4	5	4	5	0	6

4.1.5 Tehollinen populaatiokoko

Tehollinen populaatio kuvaa rodussa jalostuspohjan laajuutta ja on yhteydessä niiden yksilöiden määrään, jotka siirtävät geenejä seuraavaan sukupolveen. Tehollinen populaatiokoko on sitä pienempi, mitä pienempää osaa rodun kannasta käytetään jalostukseen. Mitä pienempi tehollinen populaatio on, sitä nopeammin keskimääräinen sukusiitosaste kasvaa ja geenien erilaisia versioita häviää. Geenipoolin kavetessa perinnöllisten sairauksien ja muiden ongelmien esiintymistiheys kasvaa.

Tuontikoirien avulla voidaan laajentaa Suomessa kannan geenipoolia. Tuontikoirien vaikutus sukusiitosastetta alentavasti toteutuu vain, mikäli niillä on sukutaulussaan todellisuudessa nykyisestä kannasta jo aikaisessa vaiheessa eriytyviä linjoja. KoiraNet- jalostustietojärjestelmä antaa tuontikoirien merkityksestä liian merkittävän kuvan, koska niiden sukutauluista on tallennettu vain kolme sukupolvea. Pidemmälle tuontikoirien sukutauluihin katsottuna siellä kuitenkin esiintyy samoja koiria. Pienen populaation johdosta jo yksittäinen pentue voi voimakkaasti nostaa rodun sukusiitosastetta.

Tavallisesti jalostussuunnitelmissa käytetty viiden polven sukutaulu on liian lyhyt ja kymmenen vuoden aikajakso riittämätön sukusiitoksen todellisten vaikutusten tarkastelemiseen rodussa.

Yleisohje turvallisesta sukusiitosasteesta on alle 6,25%, joka vastaa serkusparitusta.

Tehollinen populaatiokoko (Ne) lasketaan kaavalla: Ne = 4xNmxNf/(Nm+Nf).
Kaavassa Nm = lisääntyvien urosten määrä ja Nf = lisääntyvien narttujen määrä.

Taulukko 6. Tehollinen populaatio ja sukusiitos vuodet 1996-2007 (Kennelliitto KoiraNet)

	2007	2006	2005	2004	2003	2002	2001	2000	1999	1998	1997	1996
Rekisteröin-nit yht.	13	21	19	17	20	15	12	12	11	17	0	18
Tehollinen populaatio	4	6	6	4	6	4	4	4	2	5	-	4
Sukusiitos prosentti	0,24 %	0,00%	5,35 %	0,00%	2,95%	1,56 %	1,17 %	4,33 %	3,17 %	2,24 %	0,00 %	5,16 %

Tehollinen populaatiokoko aikavälillä 1995-2005

Vuosina 1995-2005 jalostukseen käytettyjen urosten lukumäärä oli 15 ja vastaavasti narttujen määrä 16. Näin ollen
Ne = (4 x 15 x 16) : (15 + 16) = 31
Slovakiancuvacien tehollinen populaatio on 31, kun populaatiokoon laskemisessa on käytetty viimeisten vuosien aikana jalostukseen käytetyt koirat.

Populaatio on pieni ja erisukuisten linjojen määrä vähäinen. Jotta populaation geenipohja pysyisi mahdollisimman laajana, tulisi jalostukseen käyttää mahdollisimman monia eri yksilöitä, sekä uroksia että narttuja, ja niitä tulisi käyttää jalostukseen mahdollisimman tasaisesti.

Ideaalipopulaatiossa jokaisella syntyvällä pentueella olisi eri isä ja emä, jolloin urosten ja narttujen suhde olisi 1:1. Käytännössä tämä ei koiranjalostuksessa koskaan toteudu, mutta oleellista on välttää samojen urosten käyttöä erityisen runsaasti lyhyellä ajanjaksolla. Astuttamalla iso osa nartuista samoilla uroksilla hukataan myös monen suvultaan arvokkaan nartun jalostusarvo tulevaisuudelle.

Kasvattajien tulee pyrkiä käyttämään jalostuksessa monipuolisesti sellaisia uroksia joilla ei Suomessa vielä ole jälkeläisiä. Potentiaalisia jalostuskoiria on ne, jotka täyttävät niin terveydelliset kuin ulkomuodolliset kriteerit ja ovat luonteeltaan hyviä.
Olisi tärkeää tuoda uusia jalostusyksilöitä ulkomailta sekä käyttää jo Suomessa olevaa kantaa laajemmin.
Yhdistys suosittelee että yhden jalostuskoiran jälkeläismäärä ei ylitä 35 pentua.

4.2 Luonne ja käyttöominaisuudet

Rotumääritelmän (FCI nro 142) mukaan slovakiancuvac on luonteeltaan valpas, rohkea, älykäs ja rajattoman uskollinen perheelleen ja reviirilleen. Nämä luonteen piirteet tekevät siitä sopivan moneen tarkoitukseen ja se onkin erinomainen seura- ja valpas vahtikoira. Itsenäisyys on myös osa slovakiancuvacin rodunomaista luonnetta.

Slovakiancuvac on laumanvartijakoira, jonka luonnetta tulee arvioida sen alkuperäinen käyttötarkoitus huomioiden. Slovakian vuoristossa cuvac suojeli karjaa pedoilta ja vartioi talouksia. Se toimi laumanvartijana ja pihavahtina muiden pienempien ja liikkuvampien paimenkoirien hoitaessa varsinaisen paimentamisen. Koira toimi työssään itsenäisesti ja oma-aloitteisesti ilman ihmisen ohjausta tai koulutusta. Nykypäivän kotikoirillakin on säilynyt halu ja kyky toimia itsenäisesti.

Slovakiancuvac tarkkailee rauhallisen valppaana ympäristöään, varoittaa lähestyvistä kulkijoista (ihmiset, eläimet) usein haukkumalla ja estää omatoimisesti tulijoiden siirtymisen reviirille uhkaamalla heitä joko elekielellä tai äänellä (haukku, murina). Koira havainnoi nopeasti kaiken normaalista poikkeavan reviirillään. Uusissa tilanteissa slovakiancuvac tarkkailee ennen kuin toimii ja sillä on korkea ärsytyskynnys.
Nykyään cuvac on lähinnä seurakoira, jonka tulee sopeutua kaupungistuvaan ympäristöön.

Pelokkuus ja voimakas aggressiivisuus eivät ole rodulle tyypillistä käytöstä. Koiran tulisi sietää vieraan ihmisen kosketus omistajan ollessa läsnä, mutta sen ei tarvitse siitä mitenkään ilahtua. Ihmisiä kohtaan aggressiivisesti käyttäytyviä ja todella arkoja koiria ei tule koskaan käyttää jalostukseen. Luonteen periytyvyyden vuoksi jalostuksessa olisi kiinnitettävä vielä nykyistä enemmän huomiota luonteeseen ja pyrittävä karsimaan ei toivottuja luonteenpiirteitä käyttämällä vain rotumääritelmän mukaisia yksilöitä.

Cuvacin metsästämiskäyttäytyminen tulee olla olematonta mutta jos metsästämiskäyttäytymistä esiintyyn niin koira ei pysty toimimaan rodun alkuperäisessä tehtävässä.

Kasvattajalla on suuri vastuu pikkupennun sosiaalistamisessa, kunnollinen sosiaalistaminen vaikuttaa koiran elämänlaatuun aikuisena jo kasvattajan alkamaa sosiaallistamista tulee jatkaa cuvacin uudessa kodissa. Kasvattajan tulee vahvasti painottaa sosiaalistamisen tärkeyttä varsinkin ensimmäistä cuvacia itselleen ostavalle ihmiselle.

Slovakiancuvac ei sovi kaikille. Ihminen joka ymmärtää että nämä ovat laumanvartioita ja vahtivat vahvasti reviiriään on sopiva ihminen cuvacille. Kasvattajilla on suuri vastuu etsiä pennuilleen oikeat uudet kodit ja antaa mahdollisimman tarkat tiedot cuvacin luonteenpiirteistä. Uuden koiran omistajan on tiedettävä ettei koirasta saa esim. innokasta agility koiraa ja koiran koulutettavuus on työlästä.

Slovakiancuvacin voi kouluttaa moniin tehtäviin varsinkin sellaisiin, joissa tarvitaan vahvaa ja taitavaa koiraa. Valppaan mutta itsenäisen - jopa itsepäisen – koiran kouluttaminen vaatii kuitenkin taitavan ohjaajan. Koulutuksessa olisi osattava käyttää hyväksi sen älyä – koira kun ei halua toistaa jo oppimaansa. Lisäksi se koko ajan seuraa ympäristönsä tapahtumia uteliaasti ja tarkkaavaisesti. Tämäkään rodulle tyypillinen piirre ei ole omiaan helpottamaan sen kouluttamista; kouluttajan on näet ensin keksittävä tepsivä keino koiran huomion kiinnittämiseksi.

Slovakiancuvacien luonnetesti käyntien vähäsen määrän vuoksi, näyttelyistä ja jalostustarkastuslausunnoista saatava tieto koiran luonteesta ja käyttäytymisestä on erityisen tärkeää. Cuvacit ovat pääsääntöisesti hyväkäytöksisiä mutta muutamia vihaisia koiria on tavattu näyttelyissä. Arkoja koiria on jonkun verran enemmän. Kasvattajien kautta olisi hyvä saada tiedot aggressiivisista koirista ja niiden lukumäärästä rotuyhdistykselle.

Alkuperäisissä työtehtävissään laumanvartijoina slovakiancuvaceja on tuskin ollenkaan. Vireillä on kuitenkin hanke, jossa tutkitaan laumanvartijoiden, myös cuvacien, hyödyntämistä karjatiloilla.

4.2.1 Luonnetesti

Slovakiancuvaseja on tällä hetkellä (2009) testattu luonnetestissä 15. Testien loppupisteet ovat vaihdelleet -28 - +207

Taulukko 7. Koirien (13kpl) saamat osa-alue pisteet luonnetestissä 1994-2008. (lähde: luonnetestitietokanta Jorma Lankinen)

Osaalueet	-3	-2	-1	+1	+2	+3
Toimintakyky		1	5	5	2
Terävyys		1		7	1	4
Puolustushalu			1	8	2	2
Taistelutahto	1	2	5		5
Hermorakenne			2	10	1
Temperamentti		1	1		10	1
Kovuus		2		10		1
Luoksepäästävyys			1		6	6

Luonnetesti soveltuu slovakiancuvacin luonteen arviointiin niin kuin muillekin roduille, mutta testin osioista saadut tulokset on suhteutettava rodulle toivottuun luonteeseen.

Jalostuksen kannalta olisi tärkeää että slovakiancuvaceja luonnetestattaisiin enemmän. Vaikka luonnetesti on kehitetty virkakoirien testaamiseen luonnetestin osa-alueet mittaavat monipuolisesti koiran luonteen eri osioita.

Suomessa on virallisesti hyväksytty, Svenska Brukshundklubbenin kehittämä MH-luonnekuvaus (Mentalbeskrivning Hund). Tällä hetkellä yhtään slovakiancuvacia ei ole vielä testattu.

Luonnetesti ja MH-testi ovat ainoita testejä jossa slovakiancuvacin ääniherkkyys voidaan virallisesti testata. Laukauspelottumuus on myös tärkeä ominaisuus, ääniherkkä koira kokee monet arkisetkin tilanteet ahdistavina.

Yksittäisiä cuvaceja on 90-luvulla osallistunut myös virallisiin tottelevaisuuskokeisiin (alokas-, avoin-, voittaja- ja erikoisvoittajaluokissa). Yksi koira on osallistunut pk-kokeisiin (haku). Koirien koulutuksellisia ominaisuuksia ei yleisesti voi arvioida, koska vain harvoja koiria on edes yritetty kouluttaa arkitottelevaisuutta pidemmälle.

4.3 Terveys

Slovakiancuvacit vaikuttavat yleisesti melko terveiltä ja ovat pitkäikäisiä, 13-vuotias cuvac ei ole harvinaisuus.Rodun kannalta tutkittavia sairauksia ovat lonkkanivelendysplasia ja kyynärnivelen kasvuhäiriö.

Lonkkanivelen kuvaustulokset ovat vaihdelleet. Yksikin pentue vaikuttavaa voimakkaasti dysplasiaprosentteihin, koska pentueiden lukumäärä on pieni.

4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisälletyt sairaudet

Voimassa olevan Pevisa-ohjelman mukaan pentueen molempien vanhempien on oltava virallisesti lonkkakuvattu ja kyynärkuvattu astutushetkellä. Tutkimustulos vaikuttaa rekisteröintiin. (katso alla olevasta taulukosta)

Taulukko 8 PEVISA-ohjelma

Voimaantulovuosi

Vastuttetava sairaus

Vaadittavat toimenpiteet

Mahdolliset raja-arvot ja muut rekisteröintirajoitukset

Lonkkaniveldyspla-sia

Lonkkakuvaus ennen pentujen rekisteröintiä, minimi-ikä 12kk

Ei raja-arvoja eikä muita rekisteröintirajoituksia.

1.1.2010

Lonkkaniveldyspla-sia

Kyynärniveldysplasia

Lonkkakuvaus virallisesti ennen astutusta minimi-ikä 12kk

Kyynärkuvaus virallisesti ennen astutusta minimi-ikä 12kk

Rekisteröinnin raja-arvo on D

D-lonkkaisen parituskumppanin lonkkien tulee olla A,B tai C

Rekisteröinnin raja-arvona on 2

Kyynärniveltuloksen 1 tai 2 saaneelle koiralle parituskumppanin kyynärtuloksen täytyy olla 0

Lonkkaniveldysplasia (hip dysplasia HD)

Lonkkanivelen kasvuhäiriö eli ”lonkkavika” (engl. hip dysplasia, HD) on koirien yleisin luuston/nivelten kasvuhäiriö. Se voidaan määritellä perinnölliseksi lonkkanivelen löysyydeksi. Lonkat ovat syntymähetkellä makroskooppisesti normaalit mutta muutokset alkavat jo pennun ensimmäisten elinviikkojen aikana. Lonkkanivelen kasvuhäiriötä tavataan lähes kaikilla roduilla, mutta yleisintä se on suurilla ja jättiroduilla.
Slovakiancuvacien kohdalla se on vakavin ja laajemmin Suomen populaatiossa ilmenevä perinnöllinen sairaus

Lonkkaniveldysplasia aiheutuu kun lonkkanivelen kehitys häiriintyy.
Lonkkanivel koostuu kolmen lantioluun muodostamasta nivelkuopasta ja siihen sopivasta reisiluun päästä.
Nivelen epänormaali kehitys johtaa tilanteeseen, jossa reisiluun pallopää ei sovi moitteettomasti lantioluiden muodostamaan lonkkamaljaan. Myöhemmin nivelrusto voi pahimmillaan rasittuneista kohdista kulua kokonaan pois.
Lonkkaniveldysplasia diagnosoidaan ainoastaan röntgenkuvista. Koiran tulee olla kuvattaessa vähintään 12 kuukauden ikäinen, jotta se voi saada virallisen lausunnon.
Lonkkanivel muotoutuu kasvun aikana ja vika ilmenee kasvun häiriöinä. Oireet voidaan huomata pentuna 3-12 kuukauden iässä, jolloin kipu johtuu löysyyden aiheuttamasta nivelkapselin tulehduksesta tai luukalvon hermojen jännityksestä ja repeämisestä.
Toinen oireilevien koirien ryhmä on aikuiset koirat, joiden oireiden syynä on nivelrikko. Lonkkanivelen kasvuhäiriö johtaa yleensä nivelrikkoon. Nivelrikon kehittymiseen vaikuttavat rotukohtaiset ja yksilölliset erot. Nuorilla koirilla oireina voi olla takajalkojen ontuminen, ”pupuhyppely”, ylösnousu vaikeudet levon jälkeen, liikkumishaluttomuus ja naksahteleva ääni kävellessä. Vanhemmilla nivelrikkoisilla koirilla oireet voivat olla epämääräisiä. Tyypillisiä oireita ovat takajalkojen ontuminen ja jäykkyys liikkeessä.
Lonkkanivelen kasvuhäiriön perimmäistä syytä ei tiedetä mutta se periytyy tämän hetkisen tutkimustiedon perusteella kvantitatiivisesti eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä. Ympäristöllä on vaikutusta kasvuhäiriön ilmiasuun. Runsaan ravinnon saannin on todettu olevan yhteydessä lonkkavikaan. Ruokinta ei aiheuta dyspasiaa, mutta se tuo vian esiin geneettisesti alttiilla koirilla. Myös liian raju liikunta kasvuaikana voi pahentaa muutoksia.

Suomessa lonkkanivelet luokitellaan kansainvälisen kennelorganisaation, Federation Cynologique Internationalin eli FCI:n, suositteleman asteikon mukaan. Tässä asteikossa jaetaan lonkat viiteen eri luokkaan: A, B, C, D, ja E. Kuvasta arvioidaan lonkkamaljan syvyyttä, lonkkanivelen löysyyttä, maljan ja reisiluun pään muotoa sekä artroosi muutoksia. Asteet A ja B eivät osoita dysplasiamuutoksia ja asteet C, D ja E ovat eriasteisesti dysplastisia.

Lonkkaniveldysplasian luokittelu (Suomen Kennelliitto ry:n internet-sivut):

A = Dysplasia-vapaa (terve), ei muutoksia

B = Lähes normaali/rajatapaus

C = Lievä

D = Kohtalainen (keskivaikea)

E = Vaikea

Vuosina 1996–2008 on kuvattu yhteensä 86 slovakiancuvacia eli noin 46 % koirakannasta. Lonkkaniveldysplasiaa sairastavien koirien osuus tutkituista on noin 60 %.

Taulukko 9 : Lonkkatutkimusten määrät ja tulokset 1996-2008. Tutkituista on laskettu, kuinka suuri osuus prosenteissa kyseisenä vuonna syntyneistä koirista on tutkittu. Tulosten kohdalla on ilmoitettu kunkin tuloksen osuus kaikista tutkituista. (lähde: KoiraNet-jalostustietojärjestelmä.)

Vuosi Syntyneitä	Tutkittuja	A	B	C	D	E
1996 9	6 67%	0 0,0%	1 17%	1 17%	4 67%	0 0,0%
1997 0	1 100%	0 0,0%	0 0,0%	1 100%	0 0,0%	0 0,0%
1998 17	5 53%	2 33%	0 11%	1 11%	2 44%	0 0,0%
1999 11	6 55%	1 17%	0 0,0%	1 17%	4 67%	0 0,0%
2000 11	7 64%	1 14%	1 14%	2 29%	3 43%	0 0,0%
2001 12	7 58%	1 14%	0 0,0%	2 29%	3 43%	1 14%
2002 17	7 41%	1 14%	3 43%	0 0,0%	3 43%	0 0,0%
2003 20	14 70%	3 21%	3 21%	1 7%	6 43%	1 7%
2004 20	12 60%	0 0,0%	4 33%	0 0,0%	7 58%	1 8%
2005 14	6 43%	3 50%	2 33%	0 0,0%	1 17%	0 0,0%
2006 22	11 50%	2 18%	1 9%	4 36%	4 36%	0 0,0%
2007 18	0 0%	0	0	0	0	0
2008 16	0 0%	0	0	0	0	0
yhteensä 188	86 46%	14 17%	15 19%	13 15%	37 45%	3 3%

Kyynärniveldysplasia (elbow dysplasia, ED)

Kyynernivelen kasvuhäiriö (engl. elbow dysplasia, ED) on yleisin isojen ja jättikokoisten koirien etujalan nivelkivun ja ontumisen aiheuttaja.

Kyynernivelessä voi esiintyä erityyppisiä kasvuhäiriöitä, jotka ajoittuvat pitkien rustoisten putkiluiden luutumisjaksoon.

Kyynärniveldysplasia voidaan jakaa useaan eri muotoon. Näitä ovat:

• varislisäkkeen (processus coronoideus) sisemmän osan fragmentoituminen

• olkaluun nivelnastan (condylus humeralis) sisemmän osan osteokondroosi

• kiinnittymättömän kyynärpään uloke (processus anconaeus)

Kyynärnivelen inkongruenssia (nivelpintojen epäyhdenmukaisuutta) pidetään tärkränä syynä kaikkiin edellä mainittuihin kasvuhäiriöihin ja myös se lasketaan kyynärnivelen kasvuhäiriöksi.

Kaikissa kyynärnivelen kasvuhäiriöissä oireet alkavat keskimäärin 4-7kk iässä.

Tyypillinen oire on ontuminen, joka voi pahentua rasituksessa tai olla voimakkaintalevon jälkeen. Ontuminen voi olla ajoittaista tai jatkuvaa.

Toisinaan kasvuhäiriö on molemmissa kyynärnivelissä, vaikka koira ontuu vain toista jalkaa. Usein oireet huomataan vasta aikuisiällä ja silloin oireet johtuvat sekundaarisestä nivelrikosta. Kiinnittymätön kyynärpään uloke ei välttämättä oireile nuorella koiralla ja se voi olla röntgenkuvauksen sivulöydös.

Kyynärnivelen nivelrikko invalisoi koiraa yleensä pahemmin kuin esim. lonkkien nivelrikko koska koirien painosta noin 60% on etuosalla.

Kyynärnivelen kasvuhäiriön periytymisen mekanismit ovat epäselvät. Periytyminen on kvantitatiivista eli siihen vaikuttaa useita eri geenejä.

Nykykäsityksen mukaan perinnöllisillä tekijöillä on suurin osuus kyynärnivelen kasvuhäiriöiden synnyssä, mutta ympäristötekijöillä on osuutensa sen ilmenemisessä.

Optimaalisella ruokinnalla voidaan mahdollisesti estää kasvuhäiriön kehittyminen yksilöillä, joilla on siihen perinnöllinen taipumus.

Kyseiset vauriotyypit voivat esiintyä yhdessä tai erikseen. Dysplasia todetaan röntgenkuvauksella, ja koiran tulee olla kuvaus hetkellä vähintään 12 kuukauden ikäinen. Kyynärnivelet arvioidaan seuraavasti:

0 = normaalit kyynärnivelet

1 = lievät muutokset

2 = kohtalaiset muutokset

3 = voimakkaat muutokset

On huomioitava, että jo 1 asteen muutos tarkoittaa että koiralla on kyynärnivelen kasvuhäiriö ja siitä johtuvia nivelrikkomuutoksia.

Taulukko 9. Kyynärniveltilasto v.1996-2008 (lähde: KoiraNet-jalostustietojärjestelmä.)

Vuosi	Syntyneitä	0	1	2	3	Yhteensä
1996	9	6	0	0	0	6
1997	1	1	0	0	0	1
1998	17	5	0	0	0	5
1999	11	3	0	0	0	3
2000	11	5	0	0	0	5
2001	12	5	0	0	0	5
2002	17	5	1	0	0	6
2003	20	12	1	0	0	13
2004	20	7	0	0	0	7
2005	14	4	0	1	0	5
2006	22	9	2	0	0	11
2007	18	0	0	0	0	0
2008	16	0	0	0	0	0

Rotu on muilta osin terveydeltään varsin hyvä, mutta lonkkavikaprosentti kuvatuista on suuri. Yhdistys kannustaa jäsenistöä suurempaan aktiivisuuteen kuvauksissa, jotta saataisi tietoa todellisesta tilanteesta.

4.3.2 Muut rodulla Suomessa todetut sairaudet

Autoimmuunisairaudet

Autoimmuunisairaudet ovat erittäin laaja kokonaisuus taustaltaan geneettisiä vikoja ja sairauksia, joiden syntymekanismia ja periytymistä ei monissa tapauksissa tarkoin tunneta. Autoimmuunireaktio tarkoittaa elimistön puolustuksen häiriintymistä siten, että jokin oman elimistön kohde herättää immuunivasteen aikaansaaden normaalien solujen ja kudosten tuhoutumisen. Monesti sairauden puhkeamiseen voidaan liittää jokin laukaiseva tekijä, kuten stressi, mutta siihen vaaditaan myös geneettinen alttius.

Slovakiancuvaceilla on tavattu ainakin seuraavia autoimmuunisairauksia

Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) on sairaus, jossa tyroksiini-hormonia erittävä kilpirauhanen surkastuu autoimmuunireaktion seurauksena ja aineenvaihdunta häiriintyy aikaansaaden koirassa seuraavia oireita: väsymystä, iho-oireita, turkin ohenemista ja kylmänarkuutta.

Kilpirauhasen vajaatoiminta vaatii elinikäisen levotyroksiinilääkityksen, mutta oikein lääkittynä sairaus on oireeton. Sairaus ei välttämättä varsinkaan alkuvaiheessa oireile mitenkään päällepäin.
Slovakianpaimenkoirayhdistys suoritti kyselyn slovakiancuvacien kilpirauhastestituloksista keväällä 2009. Tulokset ovat vuosien 2004-2008 aikana testatuista slovakiancuvaceista.
Kyselyyn saatiin vastauksia seitsemästätoista (17) koirasta joista viiden (5) on todettu sairastavan kilpirauhasenvajaatoimintaa.
Suositellaan jalostuskoirien testaamista ennen jalostuskäyttöä.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavaa koiraa ei tule käyttää jalostukseen.

IMHA (yksittäisiä tapauksia)

Autoimmuuni hemolyyttinen anemia, on erittäin vakava autoimmuunisairaus, joka voi johtaa koiran kuolemaan. Sairaudessa elimistön puolustusjärjestelmä tuhoaa yksilön omia punasoluja johtaen anemiaan, joka vaikeuttaa hapen kuljetusta. Toinen sairauteen usein liittyvä ilmiö on trombosytopenia eli verihiutalekato, jonka vuoksi sairaan koiran veri ei hyydy normaalisti.Sairaus puhkeaa usein stressin yhteydessä ja koiran yleiskunto saattaa romahtaa nopeasti.

Muut sairaudet:

Epilepsia (yksittäisiä tapauksia)

Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö, joka on koiran yleisin neurologinen sairaus. Kohtauksien luonne vaihtelee ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston ja / tai käyttäytymisen häiriöitä.

Ensimmäinen kohtaus tulee useimmiten nuorena, 1-5- vuotiaana, mutta perinnöllinen epilepsia voi alkaa missä iässä hyvänsä. Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Vesipää (yksittäisiä tapauksia)

Vesipää syntyy kun kallon sisällä erittyvä neste ei pääse normaalisti poistumaan. Tällöin päähän kertyy nestettä, joka painaa aivojen kuorikerrosta. Vesipään perinnöllisyydestä ei ole tarkkaa tietoa. Vaikeimmissa tapauksissa oireet tulevat jo parin viikonikäisille pennuille, mutta pentu voi myös vaikuttaa useita kuukausia terveeltä. Vesipää johtaa yleensä koiran lopetukseen

Kivesvika (yksittäisiä tapauksia)

Kivesvikaisen uroksen toinen tai molemmat kivekset ovat jääneet laskeutumatta kivespusseihin. Piilokives voi sijaita vatsaontelossa tai nivuskanavassa. Piilokiveksistä koiraa ei Suomen Kennelliiton säännösten mukaisesti saa käyttää jalostukseen. Piilokivesten poistamista suositellaan, sillä niihin liittyy syöpäriski.

Kasvattajan tulee palauttaa kolmasosa kauppahinnasta, jos koiralle ei ole yhden vuoden iässä tullut kahta kivestä.

Napatyrä (yksittäisiä tapauksia)

Napatyrä on koiran vatsanpeitteessä oleva reikä, jonka kautta vatsapaitaa ja/ tai suolia työntyy vatsaontelosta nahan alle. Napatyrä on periytyvä vika.

Kasvattaja on velvollinen Suomen Kennelliiton säännösten mukaan korvaamaan mahdollisesta napatyräleikkauksesta aiheutuneet kustannukset. Kaikki napatyrät eivät vaadi leikkausta.

Kitalakihalkio (yksittäisiä tapauksia)

Kitalakihalkiolla tarkoitetaan suuontelon kattoon jäävää avannetta, jonka kautta ruokaa ja nestettä pääsee pusertumaan suuontelosta nenäonteloon. Halkiota esiintyy kaikilla roduilla, eniten kuitenkin lyhytkuonoisilla roduilla. Kitalakihalkion syitä ovat mm. sikiön kärsimä hapenpuute, muu trauma, lääke- tai myrkkyvaikutus sikiöaikana (joka ajallisesti osuu hetkiin, jolloin kitalakiluulevyjen yhteen kasvun tulisi tapahtua) tai perinnöllinen geenivirhe, jonka yksilö on perinyt molemmilta vanhemmilta. Teoriassa osa kitalakihalkioista on kirurgisesti korjattavissa.

Häntämutka (yksittäisiä tapauksia)

Häntänikamiin voi kehittyä muutoksia, jotka tuntuvat mutkina tai kulmina nikamaväleissä. Häntämutka on yleensä todettavissa pikkupennulla jo syntymähetkellä, mutta viimeistään luovutusiässä. Joskus häntämutka voi olla niin lievä, että sen havaitseminen silmin tai tunnustelemalla on vaikeaa. Varmuudella hännän kehityshäiriöt voidaan selvittää röntgentutkimuksella kun kasvuvaihe on ohi. Häntämutkasta ei ole haittaa koiralle itselleen.

Vatsalaukunkiertymä (yksittäisiä tapauksia)

Vatsalaukun laajentuma ja kiertymä on lähinnä suurten ja syvärintaisten koirien ongelma. Vatsalaukku laajenee, ja tämä tuntuu kovana turvotuksena heti viimeisen kylkiluun takana koiran oikealla puolella. Koira käyttäytyy levottomasti ja läähättää. Vatsalaukun kiertymässä laajentunut vatsalaukku kiertyy itsensä ympäri, elimistö joutuu shokkitilaan ja verenkierto häiriintyy. Hoitona on leikkaus, jossa vatsalaukku asetetaan alkuperäiseen asentoonsa ja myös kiinnitetään vatsaontelon seinämään. Leikkaushoidosta huolimatta kaikki koirat eivät selviä.

Hammaspuutokset (yksittäisiä tapauksia)

Yleisin virhe purennassa on ensimmäisen välihampaan (P1) puutos.Hammaspuutoksia esiintyy kaikissa roduissa. Ne periytyvät todennäköisesti osittain dominantisti, joskin vian synty muutoin on polygeeninen. Siten osa hammaspuutteisen koiran jälkeläisistä on myös hammaspuutteisia, joskaan eivät kaikki. Olisikin mahdollisuuksien mukaan vältetävä käyttämästä sellaisia koiria jalostukseen, joilta puuttuu useampia hampaita. Myös emän sairaus (ja väärä lääkitys) voivat aiheuttaa häiriöitä pentueen hampaiden kehittymiselle sikiövaiheessa.

4.4 Ulkomuoto

Yleisvaikutelma: Slovakiancuvac on tiivisrakenteinen vuoristokoira, jolla on voimakas luusto, tiheä valkoinen karvapeite ja sen olemus ilmentää valppautta ja rohkeutta.

Tyyppi: Slovakiancuvacilla on ravaajakoiran perusrakenne ja mittasuhteiltaan se on korkeuttaan pidempi, eli rungon pituus mitattuna rintalastan kärjestä istuinluun kärkeen on säkäkorkeutta suurempi.

Tarkemmin muut ominaisuudet (pää, silmät, korvat, purenta, kaula, eturaajat, runko, takaraajat, käpälät, häntä, liikkeet, karvapeite, iho, koko sekä eritasoiset virheet) löytyvät parhaiten rodun virallisesta rotumääritelmästä.

Maailmanlaajuisena ongelmana yksilöiden tyypissä vaikuttaa olevan matalaraajaisuus. Matalaraajaisia yksilöitä tavataan jokaisessa maassa. On huomioita, että rotumääritelmä sanoo: ”Rintalasta ulottuu kyynärpäiden alapuolelle, mutta sijaitsee säkäkorkeuden puolivälin yläpuolella.” Slovakiancuvacin halutaan siis olevan varsin korkearaajainen.

Edelleen esiintyy yksilöitä, joilla karvapeitteen väri ja laatu eivät ole toivotut. Karvan tulee olla väriltään valkoinen, ja vain korvien tyvessä on kellertävä vivahde sallittu. Karvapeitteen tulee olla ”kuohkea”, eli kaksinkertainen ja kohtalaisen laineikas. Runkoa vasten makaava karvapeite, tai kihara karvapeite ovat virheelliset, kuten myös muu kuin valkoinen väri.

Vuosikymmenten aikana on kantaa saatu ulkomuodoltaan paremmaksi mm. seuraavien ominaisuuksien osalta.vähemmän ”vekkikorvia”, eli korvat ovat asettuneet parempaan asentoon(ei liian ylös tai taakse) ja ne ovat poimuttomia (korvalehti on sileä ilman laskoksia tai taitteita) oikeampi raaja- ja runkoluuston vahvuuden keskinäinen suhde raajaluuston vahvistuttua koirien perusrakenne on tullut terveemmäksi, vaikkakin takaosan vahvuuteen tulee edelleen kiinnittää huomiota

Näyttelymenestyksen perusteella arvioiden rodun taso maassamme on erinomainen.

5. Yhteenveto aiemman tavoiteohjelman toteutumisesta

Rodun aiempi tavoiteohjelma on vuodelta 1994. Silloinen slovakiancuvackanta oli suvullisesti ja määrällisesti suurempi kuin nykyään (vuonna -90 rekisteröity pentuja 49, -91 53, -92 59). Vuoden 1994 jalostuksen tavoiteohjelmassa jalostukseen käytettävälle yksilölle asetettiin tiukat kriteerit. Jalostukseen on käytetty tuontiuroksia huomattavasti enemmän kuin narttuja.

Suomalaiset rodun edustajat ovat menestyneet erinomaisesti kansainvälisessä

näyttelytoiminnassa.

Vuosikymmenten aikana kanta on ulkomuodollisesti kehittynyt seuraavien piirteiden osalta:

- ”vekkikorvat” ovat vähentyneet, eli korvat ovat kiinnittyneet paremmin (ei liian ylös tai taakse) ja ne ovat poimuttomia (korvalehti on sileä ilman laskoksia tai taitteita)

oikeampi raaja- ja runkoluuston vahvuuden keskinäinen suhde raajaluuston vahvistuttua
koirien perusrakenne on terveempi, vaikkakin takaosan vahvuuteen tulee edelleen kiinnittää huomiota

Lonkkanivelen kuvaustulokset ovat olleet heikompia kuin Slovakiassa ja Saksassa.

6. Jalostuksen tavoitteet ja strategiat

6.1 Visio

Terve, korkeatasoinen, luonteeltaan rodunomainen, geenipohjaltaan laajeneva ja kasvava slovakiancuvac-kanta Suomessa.

6.2 Rotua harrastavan yhdistyksen tavoitteet

6.2.1 Yleiset tavoitteet

Rotuyhdistyksen jalostuksen tavoitteena on terveen, terverakenteisen, hyväluonteisen ja rotumääritelmän mukaisen cuvac-kannan kehittäminen sekä rodunomaisten käyttöominaisuuksien ylläpitäminen. Tavoitteena on vaikuttaa kasvattajiin niin, että kasvattajat harjoittaisivat suunnitelmallista rodunjalostusta. Tavoite-ohjelman avulla pyritään ennalta ehkäisemään koiran elinkykyä alentavien tai elämänlaatua heikentävien periytyvien vikojen tai sairauksien leviämistä rodun kantaan. Näiden lisäksi on kiinnitettävä erityistä huomiota geenipohjan laajuuteen, terveydellisiin seikkoihin, ulkomuotoon ja luonteeseen.

6.2.2 Geenipohjan laajuus

Tavoitteena on rodun kannan varovainen lisääminen sekä alhaisen sukusiitosprosentin säilyttäminen. Jalostustavoitteena on tehollisen populaatiokoon kasvattaminen.

6.2.3 Koiran terveys

Tavoitteena on, että myös koirien joita ei jalostuksen käytetä lonkat ja kyynärnivelet kuvataan. jalostukseen käytettävien koirien lonkat ja kyynärnivelet kuvataan ennen jalostuskäyttöä, yksilöt ovat hyväkuntoisia, terveiltä vaikuttavia ja pystyvät elämään normaalia koiranelämää. Lonkkanivelten tutkimustuloksia ei voida pitää ainoana jalostuskriteerinä, mutta tulee pyrkiä käyttämään mahdollisimman hyvät tutkimustulokset omaavia, oireettomia yksilöitä. On suositeltavaa, että jalostukseen käytetään A-, B- ja C-lonkkaisia koiria. Jos D–lonkkaista koiraa käytetään jalostukseen, tulee toinen vanhemmista olla A-, B tai C- lonkkainen. E-lonkkaista koiraa tai koiraa, jolla on paha nivelrikko, ei saa käyttää jalostukseen. Kyynärnivelten osalta tavoitteena on tehdä terve – terve yhdistelmät, mutta myös muita voidaan käyttää jalostukseen, jos toinen vanhemmista on tutkitusti terve.

Kuvattavien koirien osuutta kannasta on pyrittävä lisäämään. Tavoitteena on, että kasvattajat asettavat tavoitteekseen C- tai sitä paremmat lonkat jalostuksessa. Jalostusvalinnoissa tulee kiinnittää huomiota jalostuskoirien lonkkanivelen dysplasia-asteeseen ja nivelrikkoon, jotta tulokset kehittyisivät myönteisesti.

Koska lonkiltaan terveitä yksilöitä on lukumääräisesti vähän, jalostuksesta ei voi karsia pelkkien lonkkatulosten perusteella, koska silloin menetettäisiin jalostuksellisesti arvokkaita linjoja ja muita hyviä ominaisuuksia. Pyrkimys kuitenkin on, että mahdollisimman terveitä yksilöitä käytettäisiin jalostukseen

6.2.4 Ulkomuodolliset ominaisuudet

Tavoitteena on rotumääritelmän mukainen tyyppi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kasvatustyössä siihen, että yksilöt edustaisivat rakenteeltaan perustervettä ravaajakoiraa, jolla on sopiva raajakorkeus (ongelmana matalaraajaisuus), terveet, vaivattomat ja maatavoittavat liikkeet, oikeanvärinen ja oikealaatuinen karvapeite.

Lisäksi tulee kiinnittää huomiota silmien väriin sekä pigmenttiin mahdollisuuksien mukaan.

6.2.5 Luonne

Tavoitteena on käyttää jalostukseen koiria, jotka ovat luonteeltaan rodunomaisia, hyvin sosiaalistettuja ja yhteiskuntakelpoisia. Vaikka liikaa avoimuutta ei tavoitellakaan, koirien tulee olla käsiteltävissä normaalitilanteissa.

Tavoitteena on lisätä luonnetestattujen yksilöiden määrää rodunomaisten luonteenpiirteiden seuraamiseksi ja arvioimiseksi.

6.3 Rotua harrastavan yhdistyksen strategia

Tavoitteisiin pyritään avoimella tiedotuksella ja järjestämällä koulutustilaisuuksia. Järjestetään jalostustarkastus joka toinen vuosi, tarvittaessa useammin. Kasvattajien toivotaan miettivän tavoitteitaan harkitessaan jalostusvalintojaan.

Yhdistys toteuttaa terveyskyselyn koiran omistajille, jotta erilaisten ongelmien ja sairauksien ilmenemistä pystytään seuraamaan ja mahdollisesti ennakoimaan. Ensimmäinen terveyskysely toteutetaan vuoden 2009 aikana.

Käytännön toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi

Luonne: Jalostukseen käytettävällä slovakiancuvacilla tulisi olla itsevarma, tasapainoinen luonne.

Hermostuneisuus, pelokkuus tai voimakas aggressiivisuus reviirin ulkopuolella eivät ole rodulle tyypillistä käytöstä. Rodun nimen jälkimmäinen osa cuvac on johdettu slovakian sanasta ”cut, pocut” ja ilmaisee valppautta, tarkkaavaisuutta ja varuillaan oloa.

Ulkomuoto: Edelleen kiinnitettävä huomiota:

Sopiva raajakorkeus, jotta matalaraajaisuudesta päästäisiin eroon

Takaosien vahvuuteen tulee kiinnittää huomiota, tavoitteena on lihaksikas ja sopivasti kulmautunut takaosa, joka mahdollistaa tehokkaan ja väsymättömän liikunnan

Kirsupigmentti, huulipigmentti sekä silmien ympäryksen pigmentti tulee olla musta. Kirsupigmentti vaalenee usein talvella, mutta sävyn tulisi kuitenkin olla harmaan musta. Vaaleanpunainen sävy on hyvin epätoivottava.

Myös silmien väriin tulee kiinnittää huomiota, sillä liian vaaleita silmiä esiintyy. vaaleat silmät tekevät ilmeestä vieraan.

Jalostustoimikunta tekee viiden vuoden välein terveyskyselyn rodun tilasta. Kysely toimitetaan jäsenistölle ja jalostustoimikunta tekee vastauksista koonnin julkaistavaksi yhdistyksen lehteen. Jalostustoimikunta toivoo kasvattajien vastaavan aktiivisesti kyselyyn sekä kannustamaan kasvattienomistajia toimimaan samoin. Kysely lähetetään jäsenkirjeenä, myös internet-vastaaminen voi tulla mahdolliseksi.

6.4 Uhat ja mahdollisuudet

Vahvuudet:

•erinomainen kansainvälinen näyttelymenestys

•yleinen terveystilanne hyvä

•kaikki rodun kasvattajat rotua harrastavan yhdistyksen jäseniä

•uudet pennunomistajat rotua harrastavan yhdistyksen jäseniä

•ei paperittomia slovakiancuvaceja

•tuontikoirien käyttö geenipoolin laajentamiseksi

Heikkoudet:

•maailmanlaajuisesti pieni populaatio ja kapea geenipohja

•etäisyyden aiheuttamat kustannukset kansainvälisessä yhteistyössä

•vähäinen kasvattajien lukumäärä

•koirien huonot lonkkatulokset

•lonkkatutkittujen koirien alhainen prosentuaalinen osuus kokonaiskoiramäärästä

Mahdollisuudet:

•henkilökohtaisten kansainvälisten kontaktien hyödyntäminen

•jalostuksellisen vuorovaikutuksen/keskustelun lisääminen suomalaisten kasvattajien keskuudessa

•pentuemäärän lisääminen

•tiedonkeräys rodun alkuperäisestä käyttötarkoituksesta

•rodun toiminta alkuperäisessä käyttötarkoituksessa lisääntyy ja pentujen kysyntä kasvaa

•suunnitelmallisuus jalostuksessa geenipoolin säilyttämiseksi ja laajentamiseksi

•jalostusyhteistyön kehittäminen rodun geenipoolin säilyttämiseksi kotimaassa ja ulkomailla

Uhkat:

•mahdollisen pentutarjonnan lisääntyessä, kasvaako kysyntä samassa suhteessa

•suomalaisten kasvattajien yhteistyön puute ja näkemyserot

•rotutyypillinen käytös voi aiheuttaa ristiriitoja

•geenipoolin kaventuminen ja uusien sairauksien ilmeneminen

•sisäsiitosasteen kasvu

•rodunomaisten piirteiden heikentymisen seurauksena suurten valkoisten yhdennäköisyys

•sopivien pennunostajien löytäminen

6.6.3 Jalostuskoiralle asetettavat suositukset

Jalostukseen käytettävän koiran tulee vaikuttaa terveeltä, olla tiettävästi perinnöllisistä sairauksista vapaa ja rodun perinnöllisten sairauksien ja vikojen osalta virallisesti tutkittu.
On suositeltavaa, että jalostukseen käytetään A-, B- ja C-lonkkaisia koiria. Jos D-lonkkaista koiraa käytetään jalostukseen, tulee toinen vanhemmista olla A- tai B-lonkkainen. E-lonkkaista koiraa tai koiraa, jolla on paha nivelrikko, ei tule käyttää jalostukseen.

Kyynärnivelten osalta tavoitteena on tehdä terve–terve -yhdistelmät, mutta myös muita voidaan käyttää jalostukseen, jos toinen vanhemmista on tutkitusti terve. Kyynärtuloksen 3 saanutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Jalostustoimikunta voi perustelluista syistä poiketa näistä suosituksista.

•nartun tulisi olla vähintään noin kaksi vuotta vanha

•uroksen tulisi olla vähintään 12 kuukautta vanha

•Suositellaan jalostuskoirien testaamista kilpirauhasen osalta ennen jalostuskäyttöä.

•Suositellaan että yhden jalostuskoiran jälkeläismäärä ei ylitä 27 pentua.

Muita suosituksia:

•Jalostukseen käytettävä koira tulisi olla näyttelyssä esitetty ja jalostustarkastettu.

•Jalostukseen käytettävän nartun tulisi olla alle 5-vuotias saadessaan ensimmäiset pennut.

•Yli seitsemän vuotta vanhaa narttua ei tulisi enää käyttää jalostukseen.

•Jalostukseen ei tulisi käyttää koiraa, jolla on rotumääritelmän mukaan vakavia virheitä.

•Pennut luovutetaan uusille omistajille aikaisintaan 7 viikon ikäisinä.

6.6.4 Kasvattajan vastuu

Kasvattajan tulee toimia hyvän kenneltavan mukaisesti. Kasvattaja on yksin vastuussa kasvattamistaan pennuista. Kasvattajan tulee valita nartulleen suositukset täyttäviä uroksia. Kasvattajan on oltava rehellinen omassa kasvatustyössään ja hänen on kunnioitettava myös toisten kasvattajien työtä. Kasvattajan tulee käyttää jalostukseen vain sellaista narttua, joka täyttää jalostusyksilön vähimmäisvaatimukset ja poistaa narttu jalostuksesta, jos sen todetaan periyttävän merkittävästi jotain sairautta tai virhettä. Kasvattaja tulee välttää matadorijalostusta käyttämällä mahdollisimman monia erilinjaisia koiria jalostukseen

Kasvattajan työ on suunnitelmallista, niin että hän kasvatustyöllään edesauttaa koirakannan pysymistä terveenä sekä populaation säilymistä laajana. Kasvattajan tulee seurata pentujen kehitystä ja tarvittaessa neuvoa ja opastaa omistajia heidän ongelmissaan. Suositellaan, että kasvattaja allekirjoittaa Suomen Kennelliiton kasvattajasitoumuksen ja että hän käyttää kaikissa sopimuksissa Suomen Kennelliiton lomakkeita.

Kasvattaja luovuttaa pennun omistajalle rekisteritodistuksen, kirjalliset rodun hoito-ohjeet, kirjalliset ruokintaohjeet sekä tietoa rodun perinnöllisistä sairauksista, niiden merkityksestä ja kyseisen pennun todennäköisyyden sairastua ja sairastumisen aiheuttamista toimenpiteistä ja niistä aiheutuvista, mahdollisista kustannuksista. Kauppakirjaan merkitään kasvattajan tiedossa olevat mahdolliset terveydelliset riskit. Kasvattajan oletetaan olevan myös Suomen Kennelliiton jäsen.

6.6.5 Uroksen omistajan vastuu

Uroksen omistajan ei tulisi antaa urostaan huonokuntoiselle tai epätyypilliselle nartulle. Ylipäätänsä uroksen omistajalla on aina päätösvalta uroksensa käytöstä. Hänen tulee varmistaa, että astutettava narttu täyttää jalostusyksilön vähimmäissuositukset.

Uros tulee poistaa jalostuksesta, mikäli sen todetaan merkittävästi periyttävän jotakin virhettä tai sairautta.

Suositellaan ettei yhden uroksen jälkeläismäärä ylitä 27 pentua.
Uroksen omistajan on osaltaan huolehdittava, ettei pentumäärä ylity. Myös nartun omistajan on syytä kiinnittää huomiota rodun teholliseen populaatioon.

6.6.6 Toimintasuunnitelma JTO:n toteuttamiseksi 5-vuotiskaudella

Seurataan rekisteröintejä ja tuloksia näyttelyiden ja mahdollisesti muiden kokeiden osalta.

Suomessa käytettävän luonnetestin lisäksi seurataan aktiivisesti muiden vastaavaan käyttötarkoitukseen kehitettyjen rotujen käyttämiä luonne- ja käyttöominaisuustestejä Suomessa ja ulkomailla. Jos rodulle perinteistä luonnetestiä sopivampi testi löydetään, voidaan sellainen ottaa käyttöön. Uusien, epävirallisten testien kohdalla tulee kuitenkin muistaa, että testitulokset eivät välttämättä ole vertailukelpoisia muiden rotujen kanssa.

Käytetään jalostukseen useita uroksia ja narttuja. Huolehditaan, ettei yksittäisen koiran jälkeläisten osuus ylitä 27 pentua. Tuodaan Suomeen kotimaisen kannan suhteen erilinjaisia uroksia ja narttuja. Tekemällä yhdistelmiä, joissa sukusiitosaste enintään 6,25 % laskettuna 5.sukupolvessa. Koska tavoitteena on käyttää jalostukseen useita uroksia ja narttuja ei uusintayhdistelmiä suositella ja sama yhdistelmä voidaan perustellusta syystä (mm. aikaisempi pentue tuottanut vain muutaman yksilön) toistaa korkeintaan yhden kerran. Järjestetään jalostustarkastus kerran kahdessa vuodessa tai tarvittaessa.

7.Tavoiteohjelman toteutumisen seuranta

Seuranta tapahtuu yhdistyksen vuosikokousten yhteydessä hallituksen antaessa kuluneen vuoden toimintakertomuksen ja seuraavan vuoden toimintasuunnitelman. Toimintakertomukseen sisältyy osio myös jalostustoimikunnan työstä. Jalostuksen tavoiteohjelmaan sisältyvät tilastot julkaistaan yhdistyksen lehdessä/vuosikirjassa ja ovat siten koko jäsenistön käytettävissä.

Mikäli asiat niin vaativat, yhdistys voi milloin tahansa kokoontua sääntöjensä puitteissa ylimääräiseen yleiskokoukseen käsittelemään jalostuksen tavoiteohjelmaa tai muita rodun jalostukseen liittyviä asioita. Vuoden ensimmäisessä jäsenlehdessä julkaistaan tieto jalostukseen käytetyistä koirista ja heidän jälkeläistensä määrästä lukuna sekä prosentteina, viimeisen kymmenen vuoden ajalta laskettuna. Rodun tavoiteohjelma tarkistetaan 5 vuoden kuluttua.